Matka ja kertomus

Yksinkertaisen katsastajan matkakertomus syyskokousreissulta Helsinkiin ja pikkujouluristeilyltä Tallinnaan.

Herään keittiöstä kuuluvaan kahvikuppien kilinään. Kello on 7.20 eikä päässä ole eilisistä pikkujouluista minkäänmoista tuntemusta. Siis ei mitään, muistikuviakaan. Suihkunraikkaana aamupalakin maistuu ja sitten matkalaukkuun tolppahousut, jonkinmoinen paita ja pari – no kuusi – tölkkiä kaljaa. Ihan vain siltä varalta, että joku janoinen tulee pistäytymään hytissä. Ja pullo Vana Tallinnaa. Samasta syystä.

8.45 pakkaudun Passatin pelkääjän paikalle. Kuskin puolelta, sillä toinen ovi on jäässä. Näyttää Karikin olevan selvin päin. Ei ole ET:läisissä pelimiehen ainesta. Onneksi. Nyt maantielle suuntana pääkaupunki. Matka menee nopeasti ja kokouspaikkakin löytyy.

Tapio avaa tilaisuuden ja salin hyviin puoliin kuuluu akustiikka: yhtään yleisön mitenkuten asiallisista kysymyksistä ei kuulu muille kuin Tapiolle. Meneekin jonkin verran vuoropuheluksi, mutta emme anna sen häiritä. Ja sitten syömään!

Kokous sujuu puheenjohtajan hanskassa, kunnes tulee aika valita uusi hallitus. Silloin joku Kehä III:n takaa tullut kaurahattu äityy tekemään oman esityksensä. Tästä hämmentyneenä vaalivaliokunta poistuu Juttutupaan. Neuvoa antaville. Pikaisten limpsojen jälkeen he palaavat ja kokous saadaan jatkumaan ilman äänestystä, koska äskeinen rehupuntti vetää pois. Siis esityksensä.

Kokouksen ja laivaan pääsyn välissä on aikaa tehdä jotain sivistynyttäkin. Mutta valtaosa tyytyy oluen tai vastaavan nautiskeluun. Vihdoin päästään hallitun rauhallisessa muodostelmassa laivaan. Sviitti vaikuttaa hieman tilausta pienemmältä eikä saunaan mahdu kuin kolme henkeä. Onneksi parveke on iso.

Tervetuliaisglögien nautintaan on rakennettu pieni jippo: alkoholia on vain yhdessä termoskannuista. Onneksi ahkera osallistuja malttaa tarkistaa kaikkien sisällön ja vihdoin viidennen – saattoi olla seitsemäskin – mukin jälkeen huomaa löytäneensä jotain juomakelpoista. Nyt kierretään ketunlenkki, jotta asiattomat saadaan harhautettua pois salista. Se onnistuu kuitenkin vasta Joukon kerrottua, että hän aikoo pitää puolen tunnin luennon työmarkkinatilanteesta. Puolet meikäläisistäkin yrittää karkuun.

Vihdoin on aika siirtyä lihapatojen ääreen! Saan varattua loistavan pöydän, mutta niin vain siihen ilmestyy kaksi ET:läistä. Onneksi muut pelkäävät hymyksi tarkoitettua irvistystäni. Viereisen pöydän valloittaa TITO:laisten ryhmä, joka haluaa alkupalojen jälkeen alkaa kanssamme viinien yhteisjuontiin. Ensin siis juodaan meidän viinimme. Ja sen jälkeen äänin 4-3 oman pöydän. Ei se viini kyllä niin hyvää…

Tämän jälkeen aktiivinen edustaja joutuu kaltaistensa tavoin ottamaan konjakin eli kaksi – tai saa ainakin tarjota. Yökerhoonkin voisi oikeastaan lähteä, kun kello on vasta niin vähän ja viime yönäkin tuli nukuttua ainakin neljä tuntia. Eihän sitä muuten, mutta ET:läistä hyttikaveria pitää vahtia.

Ilta sujuu perinteisesti – kertovat. Aamulla nousee pala kurkkuun. Nimittäin aamupala. Sitten on aika suunnata tennarit kohti Tallinnan keskustaa. Kolme tuntia yhden oluen voimin. Onneksi eräs puheenkuljettaja, jonka nimeä ei sen pituuden ja tilan puutteen takia saata mainita, ostaa pullon Vana Tallinna Orangea. Tuliaisiksi tarttuu matkaa tuubi vahvaa paikallista sinappia. Niin vahvaa, että yksi makkaraleipä vaatii kyytipojaksi kolme tölkkiä olutta. Niin ainakin selitän vaimolle.

Laivamatka takaisin Helsinkiin kuluu ihan leppoisasti, jos ei huomioi sitä todennäköisesti kuuroa perheenisää, joka rääkkää yleisöä karaokebaarissa. Ainakin kahteen kertaan. Laulu on todella lähellä totuutta!

Rantautumisen jälkeen matka suuntautuu kotia ja uusia seikkailuja kohti. Vaimolle kerron, että paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Ja hän uskoo. Vai epäilettekö?

Yksinkertainen katsastaja