Ay-tantta tenttaa
ex-patti Pauli Isoahoa
Kuka olet?
Pauli Isoaho
Mistä olet?
Asunut pitkään Helsingissä, juuret vähän Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, sydän puolillaan Aasiaa.
Mitä teet työksesi?
Olen projektipäällikkönä kansainvälisessä suomalaisessa
yrityksessä.
Olet työskennellyt ex-pattina ulkomailla. Missä ja millaisissa tehtävissä?
Opiskeluaikana olin kesätöissä Ruotsissa ja Kanadassa,
mutta varsinaisesti olin ex-pattina ensimmäistä kertaa vuonna -93 Kiinassa. Tein siellä markkinatutkimusta suomalaiselle yritykselle. Olin silloin juuri mennyt naimisiin, mutta olin siellä yksin. Seuraavan kerran lähdin Aasiaan v. 2000 ja pysyin siellä v. 2003 asti. Asemapaikkani oli Taiwan, mutta matkustin työn puolesta myös paljon Japaniin ja Koreaan. Työni oli paikallisen insinööritiimin johtaminen. Olin siellä perheeni (vaimo ja 2 lasta) kanssa.
Kuinka sopeuduit aasialaiseen työympäristöön?
Hyvin. Vuoden 1993 Kiina-kokemuksen aikaan sain Aasia-kärpäsen pureman ja aloin opiskella Aasian kulttuureja ja kiinan kieltä harrastuksena. Niinpä kun muutin Taiwaniin syyskuussa 2000 tuntui kuin olisin tullut toiseen kotiin. Tuntui niin helpolta ymmärtää paikallisia tapoja, ja paikalliset
arvostivat kiinnostustani paikalliseen kieleen ja kulttuureihin.
Kuinka aasialainen työympäristö sopeutui sinuun?
Omaa performanssia on vähän vaikea arvioida objektiivisesti,
mutta sain hyvää palautetta paikallisen tiimin puolelta johtamistavasta, jonka tärkein elementti oli osata kysyä asiat oikealla tavalla.
Määrittele kulttuurishokki
Paljon kulttuurishokin teoriaa lukeneena ja omia reaktioita seuranneena tästä voisi kirjoittaa pitkästikin. Mutta lyhyesti, kulttuurishokissa käydään läpi eri vaiheita, ja lopputuloksena on kolme vaihtoehtoa: 1. yliampuminen, 2. adaptoituminen, 3.
kieltäminen.
Aasiaan päin ei ollut juuri mitään ongelmia, mutta Suomeen paluu oli kulttuurishokki. Tämän ovat monet ex-patti tuttavani myös kokeneet. Vedenjakajana näyttää olevan noin 3 vuoden aika ulkomailla, sen jälkeen paluushokki on todennäköinen. Huomasin myös, että ei kannata lukea “Culture shock” –kirjoja, koska niiden kirjoittajat ovat yleensä anglo-amerikkalaisia, ja
heidän kuvaamansa ongelmat eivät yleensä kosketa suomalaisia.
Mitkä ovat ex-pattina olemisen parhaat puolet? Entä ikävimmät?
Parhaita puolia on oman itsensä ymmärtäminen. Kuten Pelle Miljoona lauloi aikoinaan “Moottoritie on kuuma” -kappaleessa “Lähden maailmalle etsimään itseäni syvältä itsestäni”. Olen myös erittäin tyytyväinen, että lapset saivat kokemusta ja kielitaitoa. Huomasin myös, että muutos on hyväksi minulle, erilainen ympäristö aktivoi.
Ikävimmät? Ehkä ikävin yksittäinen tapaus oli, kun jouduin työntämään silloin 5-vuotiaan lapsen itkevänä Taipei British schoolin koulubussiin. Hän ei halunnut mennä kouluun, koska ei osannut englannin kieltä, vielä. Kavereista erossa oleminen
oli myös ikävää, varsinkin kun emme lomilla käyneet Suomessa vaan kiersimme Aasiaa.